lauantai 1. marraskuuta 2014
Suppilovahvero-munakasrulla
Kävimme muutama päivä sitten keräämässä vielä suppilovahveroita, ennen kuin lumi ennättää maahan ja talvi tulee. Jonkun verran oli jo vanhoja joukossa, sillä emme ole kerenneet nyt muutamaan viikkoon metsään tarkistamaan perinteisiä paikkoja. Osa oli myös ottanut jo pakkasista nokkiinsa. Saatiin kuitenkin vielä kahteen ruokaan suppilovahveroita.
Munakasrulla on taas pyörinyt mielessäni monta kertaa. Se on nopea ja helppo tehdä, täyttävää ja herkullista. Meillä ei tällä hetkellä varsinaisesti ole pulaa munista... Ei ole tarvinnut ostaa niitä nyt edes kaupasta. Tädilläni on kanoja, ja hän tuo aina silloin tällöin meille munia, sillä hänkin tietää että minä tykkään tehdä ruokaa ja leipoa. Kaupasta ostetuilla munilla ei voisi edes kuvitella saavansa tämän väristä munakasrullaa, tuo väri, se kun tulee ihan munista itsestään. Upean näköistä... Ja makuista!
Suppilovahvero-munakasrulla
5 dl maitoa
5 kananmunaa
1 dl kauraisia sämpyläjauhoja
½ dl vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä
½ tl suolaa
hienonnettua ruohosipulia
4 dl tuoreita suppilovahveroita
(esikäsittele - paista nesteet pois)
2 rkl voita tai margariinia paistamiseen
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ rs Philadelphia tuorejuustoa
½ dl ruokakermaa
ripaus valkopippuria
1 tl aromisuolaa
ruohosipulia hienonnettuna
juustoraastetta
Sekoita maito, munat, suola ja hienonnettu ruohosipuli kulhossa. Lisää jauhot. Sekoita. Päällystä korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla. Kaada seos pellille. Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla n. 25 min tai kunnes kypsä. Valmista paistamisen aikana täyte.
Hienonna puhdistetut suppilovahverot ja paistele niistä pannulla nesteet pois. Hienonna sipulit ja kuullota niitä sienien kanssa pannulla, kunnes sipuli pehmenee. Lisää tuorejuusto ja ruokakerma ja sekoita tasaiseksi, anna kiehahtaa. Mausta, tarkista maku.
Kumoa kypsä munakaslevy toiselle leivinpaperille. Levitä sienitäyte. Ripottele päälle juustoraastetta. Kääri munakaslevy rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. Jätä saumapuoli alaspäin. Tarjoa munakasrulla salaatin kera välipalana tai lounaana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Namskis,kuulostaa kyllä niin hyvältä!
VastaaPoistaKiitos.:) Oli tosi hyvää!
PoistaVoi mitä herkkua olet tehnyt. Suppiksista tykkään paljon, vaan muut ai niinkään, eikä kyllä metsässäkään tule enää käytyä. Joku ystävä aina joskus yllättää sieniherkuilla.
VastaaPoistaOsan sienistä annan hyvinä vuosina pois, meillä tuo "metsässä rypeminen" käy harrastuksesta, saahan siinä samalla hyötyliikuntaa. Metsä on myös rauhoittava paikka, joten sielunhoitoakin sienestäminen samalla on!:)
PoistaOikein herkullisen näköinen rulla, nam...minä en ole onnistunut noissa kovin hyvin : D
VastaaPoistaKiitos, oli herkullista.:)
PoistaMunakasrulla on hyvää ja täyttää voi monella tapaa.:) Aika harvoin vain tulee tehtyä. Tässä kuitenkin muutama viikko sitten innostuin myös munakasrullaa tekemään iltapalaksi, ja tein texmex-tyylisen jauhelihatäytteen. En jaksanut illalla enää rullaa kuvata, joten syötiin vain pois, ja jäi bloggaamatta. Aina ei vain jaksa.;) On kyllä itse kasvatettujen kanojen munissa ihan toinen väri kuin kaupan munissa. Tuollainen väri tekee ruoasta entistä houkuttelevamman.:) Olen jo useamman vuoden haaveillut linnuista. Joko viiriäisiä tai kanoja. Lähinnä munien vuoksi niitä olisi kiva kasvatella. Koira-aitaukseen saisi pienin muutoksin niille tilankin, kun aitaus on vallan käyttämättä jonkun viihtyessä paremmin sisällä sohvalla.;) Suurin ongelma lintujen otolle vain on talvi. Täytyisi olla talveksi joku hyvä säilytystila tai sitten aina laittaa linnut syksyllä pois. No, täytyy miettiä ja samalla koittaa miestäkin hulluuttaa asiasta innostumaan.;)
VastaaPoistaHarvoin meilläkin tehdään, mutta olin jo miehelle kertonut ehdotuksia mitä sienistä voisin tällä kertaa tehdä ja mies äänesti munakasrullan jatkoon. Aiemmin olen tehnyt ainakin jauhelihatäytteellä, mutta tonnikalatäytettä voisi kokeilla tulevaisuudessa.
PoistaMonellahan on juuri kesäkanoja, eli laittavat sitten aina syksyllä pois. Ehkäpä saat vielä miehesi innostumaan.;) Meillä ainakin mies innostuu aina pienellä viiveellä, mutta innostuu kuitenkin, vaikka omat päähänpistoni aika älyttömiä joskus ovatkin!:D