Wilhelmiina-pikkuleipiä on tullut tehtyä monta kertaa aiemminkin, vaikka blogistani resepti näytti vielä uupuvan. Nyt muistin taas tämänkin klassikkoreseptin, kun selailin Kanapeet-blogia. Monet ohjeista tuntuu olevan ihan samanlaisia. Esimerkiksi K-ruoka lehdessä oli joskus ihan samanlainen ohje jolla olen kyseisiä pikkuleipiä leiponut.
Kaikki ei mennyt kohdallani ihan loisteliaasti, onnistuin nimittäin pitämään ensimmäistä pikkuleipäsatsia liian kauan uunissa; 180 asteessa 12 minuuttia (ohjeessa neuvottiin 15 minuuttia). En koskaan luota sokeasti ohjeessa merkittyihin lämpötiloihin ja paistoaikaan, ohjeissa voi olla lämpötilan säädön suhteen huomattavia eroja, kuten tässäkin pikkuleipäreseptissä kaikkea 175 - 225 asteen välillä. Omassa uunissani (uusi ja tehokas) 180 astettakin oli liikaa, vähensin lämpötilan 175 asteeseen ja paistoin toista satsia 10 minuuttia. Ei ihan nappisuoritus vieläkään, mutta hyvältä maistui. Mies yritti kyllä selkeästi lohduttaa, ja söi niitä ensimmäisen satsin keksejä, eivät kuulemma olleet ihan syömäkelvottomia. Eiväthän ne mustaksi saakka palaneet, mutta selkeästi liian tummiksi ne menivät. Noh, oppia ikä kaikki.
Wilhelmiinat
n. 40 kpl
200 g voita
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 keltuainen
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl vanilliini- tai vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää keltuainen ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu vanilliinisokeri ja ruokasooda. Leivo taikinasta neljä noin 40 sentin mittaista tankoa. Nosta tangot kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Jätä reilusti tilaa tankojen väliin, sillä ne leviävät paistettaessa.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia kauniin ruskeiksi. Leikkaa tangot heti uunista ottamisen jälkeen noin 3 1/2 cm:n levyisiksi viipaleiksi. Anna jäähtyä pellillä. Pakkaa rasioihin tai lasitölkkeihin lahjaksi.